Tanskan kuulumiset ovat hieman myöhässä, varsinkin kun ensimmäiset messutilaukset saapuivat jo tänään. Matkasta jäi mieleen hyvä seura, nuoriso, joka piti minua hereillä matkalla Tukholma - Viborg, oli laulua ja muuta mukavaa 15 tunnin aikana, kun ajaa köröttelin kohti Jyllantia. Mutta hauskinta oli näyttää omille lapsilleen samat paikat jotka olivat tehneet minuun vaikutuksen 40 vuotta sitten ja huomata että heitä kiinnostivat edelleen samat asiat, vaikka vähän vuosia on kulunut. Parhaiten Tanskan teistä tunnen Strandvejn, matkalla Helsingoristä Kööpenhaminaan voi valita rantatien, moottoritien sijasta ja se on aina yhtä vaikuttava. Aivan kuin ajelisit Etelä Ranskassa. Alunperin alue oli kalastajien, mutta on muuttunut aikojen kuluessa varakkaiden kööpenhaminalaisten asuinalueeksi. Rakennukset ovat näkemisen arvoiset. Iso-Bältin silta joka on maailman toiseksi pisin riippusilta 18 km, on mahtava, samoin Jyllannin kilometrien pituiset hiekkarannat, kirpputorit ja tietysti Herningen messut jonka vuoksi tulimme Tanskaan.
Messu- uutuuksista jäi voimakkaimmin mieleeni sekoitus, retroa, itämaista ja factorya. Mielenkiintoista!
Viikko meni nopeasti ja kotimatkalla tapahtuikin niin paljon kömmähdyksiä että juuri ja juuri ehdimme Viking Linen Amorellaan. Lentäen olisimme päässyt helpommalla, mutta paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta.
